Bisnes & kulttuuri -seminaari

Bisnes & kulttuuri -seminaari
maanantai 25. syyskuuta 2017, Tampere-talo

KOMMENTTIPUHEENVUORO: Miksi yrityksen kannattaa tukea kulttuuria?

TAITEEN KIELIOPPIA

Mitä merkitystä on sillä mitä sanoja käytämme puhuessamme taiteesta ja liiketoiminnasta? Kommenttipuheenvuoroni käsittelee sitä miten sanavalintamme kuvastavat ajatustapojamme ja myös samalla vaikuttavat siihen miten aiomme jatkossa toimia.

TUKI / TUKEA

Verbi tukea ja substantiivi tuki liittyvät tiiviisti kulttuurista käytyyn keskusteluun, jopa niin vahvasti, että kun puhutaan liike-elämän ja kulttuurin suhteesta niin rahan liikkeitä kuvataan sanalla tuki. Jos keskustellaan esimerkiksi liikeyritysten toimitiloista, tai niiden laajentamisesta käytetään sanoja hankinta, investointi tai yksinkertaisesti puhutaan ostojen tekemisestä.

Kun liikeyritys hankkii taidetta tiloihinsa on kysymys taiteen tukemisesta, mutta designkalusteet kokoustiloihin ovat hankintoja, eikä tähän vaikuta mitenkään se tosiasia että kalusteiden hinnat voivat olla moninkertaiset verrattuna taiteen hintoihin. Kun henkilökunnalle tarjotaan teatteria tai muuta vastaavaa kulttuurivierailua työhyvinvointia lisäävänä virkistystoimintana on se kulttuurin tukemista. Mutta kun maksetaan huimia summia yrityksen julkisuuskuvaan vaikuttavasta markkinoinnista, ei puhuta markkinointialan yritysten tukemisesta.

Kun halutaan tukea jotain on kysymys elämänalueesta tai asiasta, jota ei voi olla olemassa ilman sitä. Kun tehdään hankintoja tai tehdään markkinointia on kysymys jostain, mitä todella tarvitaan ja minkä olemassaoloa ei tarvitse perustella. Tästä kaikesta voisi luonnollisesti päätellä että yritys saa kulttuuria niin sanotusti ”tukiessaan” vastineeksi jotain, millä ei oikeastaan ole mitään todellista taloudellista merkitystä. Mutta onko näin? Onko kulttuuri vain ylimääräinen menoerä vai voiko sillä olla taloudellista merkitystä?

Ajatellaanpa että kaikki kulttuuriin liittyvä ei-kaupallinen toiminta lakkautettaisiin. Ei olisi teatteria tai konsertteja eikä näyttelyitä. Miltä näyttäisi Pirkanmaan alueen talous jos kassasta puuttuisivat ne 253 miljoonaa euroa (Pirfest ry/Innolink Research 2013), jotka kulttuurimatkailijat jättivät alueelle vuonna 2013? Kulttuurin merkitys talouskasvun osatekijänä ja tärkeänä kilpailuvalttina kasvaa, joten summat tällä hetkellä vuonna 2017ovat varmasti tuota mittausajankohtaa huomattavasti suurempia.

Väittäisin että kulttuuripalvelujen käyttäminen ja niiden olemassaolo tukevat alueiden yritystoimintaa monin tavoin, usein suoraan mitattavalla tavalla ja usein myös välillisesti hyötynä, joka tulee laajemman talousalueen hyvinvoinnin ja kasvun kautta.

TAULU / PATSAS

Joku aika sitten tuntui itsestään selvältä ero sanojen taulu ja teos, tai patsas ja veistos välillä. Taulu ja patsas kertoivat jonkinlaisesta puutteesta taiteeseen perehtyneisyyden kohdalla ja niiden käyttö sopi ehkä paremmin koriste-esineinä myytävistä kuvista puhuttaessa. Nyt nämä sanat ovat ilmeisesti vapautuneet arvopainotuksistaan, tai sitten näillä arvoilla ei enää nähdä olevan merkitystä.

Kehitys on kulkenut pikkuhiljaa suuntaan, jossa entiset aktiiviset taiteenostajina tunnetut yritykset, pankit ja vakuutusyhtiöt ovat hävinnet markkinoilta. Tänä päivänä astuessasi sisään melkein mihin tahansa Tampereenkin keskustan isompaan liikeyritykseen, lääkärikeskuksia unohtamatta, näet seinillä kanvastauluja, akustolevyjä tai viherseiniä. Eikä syynä tähän ole raha, nämä dekoratiiviset viritelmät saattavat maksaa monta kertaa enemmän kuin harkiten ostettu korkeatasoinen taide. Taulu-sanalle on siis löytynyt uutta käyttöä näissä kanvastauluissa ja valitettavasti siinä toteutuu aikaisempi sisällöllinen painotus, tai siis näkemyksen puute.

Yritysten taidehankinnat ovat vähentyneet samanaikaisesti kun prosenttitaide ja taiteen sisällyttäminen rakentamiseen on lisääntynyt. Hienosti markkinointinsa hoitavan yrityksen toimitiloihin astuessa ei näe korkeatasoista taidetta mutta esitehyllyssä saattaa olla viimeisimmän markkinoinnin lopputuloksena syntyneitä kalliisti painettuja esitteitä, jokunen juliste seinällä, mutta taidetta ei missään. Mainokset kannetaan jonkun ajan päästä paperinkeräykseen. Mikäli seinällä olisi ajatuksella hankittu taideteos, muokkaisi se talossa vierailevien asiakkaiden kuvaa yrityksen eettisistä arvoista pitkään, ja vielä parhaassa tapauksessa siihen sijoitettu rahasumma kasvaisi korkoa.

TAITEILIJA

Sana taiteilija, tai myös taide, on merkitykseltään monille kovin tuntematon. Oikeastaan aika monissa keskusteluissa jää epäselväksi käytetäänkö taiteilija –sanaa adjektiivina vai substantiivina. Varsinkin kuvataiteesta puhuttaessa tuntuu olevan epäselvää uskotaanko alaan edes liittyvän mitään ammattitaitoa tai että voiko tätä edes ajatella oikeana ammattina ja työnä jolla voisi ansaita elantonsa.

Kun joku aika sitten kyselimme eräästä Tampereelle valmistuvasta yksityisestä lääkintäalan yrityksestä, josko heillä olisi tarvetta taiteelle uusissa toimitiloissaan oli vastaus kielteinen. Heillä on jo taidetta, hienoja kaari-ikkunoita ja muuta. Mitä ilmeisemmin sana taide tässäkin tapauksessa viittasi vain ympäristön kauneuteen. Hiukan liian usein kuvataiteilijana joutuu määritellyksi adjektiivein sen sijaan että meille tarjoutuisi tilaisuuksia olla mukana muokkaamassa ympäristöä kanvastaulujen ja muun ympäristön koristamisen sijaan.

Sillä mitä sanoja käytämme kulttuurista ja liiketoiminnasta puhuessamme on paljon merkitystä. Käyttämämme sanat kertovat arvostuksista ja niistä ennakkoon määrätyistä asenteista, joita kannamme mukanamme keskustelussa. Sen sijaan että keskustelemme siitä miksi yritysten kannattaa tukea taidetta voisi ehkä olla parempi kysyä ”Miksi yrityksen kannattaa ostaa taidetta ja käyttää kulttuuripalveluja?”

Tuula Lehtinen 25.9.2017